Hätkähdin hereille, kun kuulin kauheaa meteliä. Olin nukahtanut Jussin viereen. Avasin silmät ja huomasin, kuinka joku yritti ulkopuolelta avata hissin ovea. Nyt vasta muistin, että olimme
jääneet Jussin kanssa jumiin hissiin. Katsoin Jussiin ja hän hymyili vain minulle. Nousimme molemmat seisomaan. Ei kauaa kestänyt, kun ovi oli saatu jo auki.
 
Olin puoliunessa ja ajattelin, että minulla tulisi kiire kouluun. Katsoin kännykän kelloa. Oli torstai 24.12. Olin aivan unohtanut kaiken yön aikana. Nousin ylös ja rupesin saman tien pukemaan untuvatakkia ylleni. Minun pitäisi viedä Lulu-koira lenkille.
 
Pakkanen nipristi poskia ja nenänpäätä. Lulu käveli tyytyväisenä edelläni.
Onneksi tänä jouluna oli lunta. Musta joulu ei olisi kenenkään mieleen.
Kävin lähikaupassa ja sidoin Lulun kaupan ulkopuolelle. Äiti oli käskenyt tuoda maitoa, että
saisi tehdä perinteistä joulupuuroa.
 
Odotin iltaa innolla. Söisin itseni ähkyyn asti ja sitten saisin avata lahjat.
 
Paluumatkalla ajattelin, että voisin käydä Jussin luona toivottamassa jouluja. Voisin viedä hänelle joululahjaksi tekemäni jättisydänpiparin, johon olin kuorrutteella kirjoittanut hyvää joulua, ja koristellut sen.
 
Putsasin Lulun tassut eteisessä, ennen kuin päästin sen sisälle. Kannoin maitopurkit keittiöön. Vilkaisin samalla olohuoneeseen, missä kuusi kökötti rauhassa ja sen alla lahjat.
”Mikäs sinulla nyt kesti?” äiti kysyi. ”No jos olet huomannut, niin Lulu on aika pieni koira, eikä
se noilla koivilla kovin lujaa pääse”, sanoin ja naurahdin. Äiti vain hymyili vieressä. Hän rupesi nyt tekemään puuroa. Kinkkukin oli uunissa ollut monta tuntia. ”Ketä meille tulee illalla?” kysyin. ”Ne samat kuin aina. Eli mumma ja paappa, enosi ja kummitätisi”, äiti sanoi. Ajattelin asiaa ja lähdin omaan huoneeseeni. Voisin askarrella nyt Jussille jonkun hienon kortin.
 
Kännykkäni piippasi ja katsoin sitä. Jussilta tuli viesti: ”Hyvää joulua! Voidaanko tänään vielä nähdä? Mulla on sulle pieni yllätys.” Sydämeni pomppasi kurkkuun. Näpytin äkkiä viestin takaisin: ”Kiitos, hyvää joulua myös sinulle. Totta kai voidaan nähdä! Mullakin on sulle pieni yllätys, mutta älä odota mahdottomuuksia.”
 
Viimeinen silaus korttiin, niin se olisi valmis. Tein Jussille kauniin joulukortin punaisesta kartongista. Olin väsännyt sisälle joulurunon. Hain keittiöstä tekemäni jättipiparin ja paketoin sen läpinäkyvään lahjapaperiin. Tein ympärille lahjanauhasta rusetin ja kiinnitin kortin siihen. Nyt se olisi valmis.
 
Painoin Jussin ovikelloa. Minua hieman jännitti. Ovi aukesi ja näin Jussin. Hymyilin ujosti hänelle ja ujutin lahjani hänen käteen. ”Kiitos”, Jussi sanoi ja katsoi vuorostaan lahjaa ja sitten minua.
Hän avasi ovea niin, että pääsin sisään. Riisuin vaatteeni ja menin Jussin perässä hänen huoneeseensa. Taustalla soi hiljaa jotain hidasta musiikkia. Jussi oli sytyttänyt kynttilöitä huoneeseen, joka oli nyt valaistu vain kynttilän valoilla.
 
Olin sanaton. Jussin yllätys oli miljoona kertaa parempi kuin minun. Jussi istui sängylleen ja pyysi minut istumaan viereensä. Istahdin pehmeälle sängylle ja Jussi otti sängyn päädystä lahjan ja ojensi sen minulle.
 
Katsoin lahjaa käsissäni ja tunnustelin sitä. Ainakin se oli pehmeä. Katsoin Jussia ja hän sanoi: ”Kyllä sä voit sen avatakin.” Hymyilin Jussille ja rupesin avaamaan lahjaa. Jussi tarkkaili koko ajan ilmettäni. Paketista ilmestyivät juuri ne lapaset, joita olin katsellut. ”Kiitos”, sanoin innoissani. ”Ei mitään. Tykkäätkö lahjasta?” Jussi kysyi. ”No todellakin! Miten sait näin hyvän idean?” sanoin ja laitoin lapaset käteeni ja ihastelin niitä. ”Pistin merkille vain”, Jussi naurahti. ”Kiitos ihan hirveästi”, sanoin ja katsoin Jussia silmiin.
 
Jussi ei sanonut mitään, tuijotti vain minun silmiäni. Hän lähestyi minua hitaasti. Tunsin hänen pehmeät huulensa huuliani vasten. Tartuin Jussista kiinni ja vastasin hänen pehmeään suudelmaansa.
 
Olin ihan taivaassa, tämä oli varmasti unta. ”Mä tykkään susta”, Jussi sanoi ja katsoi minua silmiin. Näin kuinka hänen suunsa venyi hymyyn. ”Tää on maailman paras joulu ikinä”, sanoin.
Jussi pussasi minua poskelle ja jäin hänen syleilyynsä. Ei ihme, että nukahdin. Tunsin olevani turvassa.
 
Nita