Joulua kehutaan usein juhlaksi, jolloin on aika tehdä hyvää. Kieltämättä Pelastusarmeijan urheat kerääjät viettävät tuntikausia pakkasessa ja muutkin kerääjät ovat liikkeellä. Papit, piispat ja muut puhuvat anteeksiannosta ja hyväntekemisestä ja henki on kieltämättä hyvä.
 
Mutta toisaalta joulussa on myös ruma, elitistinen puoli: aikakauslehdet ovat täynnä artikkeleita, miten vietät ”ylellisen joulun”, reseptit julistavat kulutusjuhlaa ja tehotuotetulla lihalla mässäilyä ja Suomen virallista seurapiirikuningatarta haastatellaan kertomaan näkemyksensä joulusta.
 
Hiljaisena ja varsin pienenä kommentoi ääni joulun varsin epämiellyttävästä kääntöpuolesta: vuosittain tuhansia puita kaadetaan feodaalisen perinteen perusteella ja näin tuhotaan maapallon ilmastolle elintärkeää hiilinielua. Joidenkin mielestä on varmasti sellaisia juhlia, joiden varjolla voidaan unohtaa ilmastonmuutos ja siitä aiheutuva uhka sivilisaatiomme olemassaololle. Kaupat täyttyvät krääsästä, joka on valmistettu varsin myrkyllisissä ja vaarallisissa olosuhteissa kehitysmaissa. Nämä uudet joulukoristeet sitten rynnätään ostamaan välittämättä siitä epämiellyttävästä totuudesta, että joku nuori nainen on nyt menettänyt ikiajoiksi kykynsä tulla raskaaksi maalailtuaan näitä joulupalloja myrkyllisillä väriaineilla törkeän huonolla palkalla saadakseen itselleen edes jotain elääkseen. Tai sitten kyseinen ihmisparka on voinut saada jopa syövän koristellessaan sinunjoulukoristeitasi. Mutta ei onnellinen kuluttaja sitä ajattele, kun hän lastaa ostoskärryt täyteen krääsää. Metsän raiskaus toteutuu vuosittain myös tuhansilla kilometreillä lahjapaperia, jonka alkuperän selvittäminen on tehty vaikeaksi ihan tarkoituksella. Puu, josta lahjapaperi on tehty, on usein kasvatettu alkuperäiskansoilta varastetuilla alueilla.
 
Joulukiireessään ihminen usein myös unohtaa myös ruokansa alkuperän, etenkin vanhan kunnon kinkun. No, eihän kuluttaja nyt siitäkään välitä, vaikka possu olisi elänyt kuinka epämiellyttävän ja ahtaan elämän, joka ei tyydytä lajityypillisiä käyttäytymistarpeita. Voihan toki ostaa luomukinkun, jos se tuo paremman olon.
 
Jouluna unohdamme myös ihmisryhmän, joka viettää joulunsa sillan alla, tunneleissa ja erilaisissa muissakin paikoissa, minne ei tavallinen joulukiireen vallassa oleva kuluttaja ehdi katsomaan. Heillekin kuitenkin seurakunnat ja muut hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät joulujuhlan, jolloin he saavat maistaa kenties sadasosan siitä jouluilosta, mitä jaetaan keskivertokuluttajalle. Kenties huolestuttavampaa on se, että tästä maasta löytyy yhä suurempi työssäkäyvien köyhien joukko, joka ei juuri pahemmin vietä joulua.
 
Loppuun on todettakoon, että enemmistöllä maailman ihmisistä ei ole varaa viettää joulua.
 
Muistahan sinäkin pudottaa se viisi euroa sinne keräyslippaaseen, tai lahjoita kehitysmaahan vuohi Kirkon Ulkomaanavun kautta. Se ei maksa paljoa, vain 30 euroa.
 
Uskomattoman ”hauskaa” joulua!
 
Eero