Olemme molemmat olleet Turkin Alanyassa, mutta eri aikoihin. Sara oli ensimmäistä kertaa syyslomalla 2009 ja minä olin kolmatta kertaa syyskuussa. Alanyassa on kesäisin ja syksyisin yli 1 miljoonaa ihmistä, mutta väkiluku vaihtelee talvisin ja kesäisin, koska kesäisin ja syksyisin Alanyassa on paljon turismia, mutta talvisin vähän. Matkakohteena Alanya on ihana! Maisemat ovat kauniita ja kiinnostavia. Kleoptra-ranta on hiekkaranta, vesi on lämmintä ja mukavien aaltojen syliin voi heittäytyä onnellisena. Paikalliset ovat kohteliaita, mutta jotkut miehet voivat olla liian ahdistelevia. Ostoksissa kannattaa tinkiä, ja bazaarien myyjät esittelevät paljon tuotteita ja vetävät kauppaan mukaan, jotta saisivat asiakkaita.

 
Jonnan matka:  
Perheeni lähti matkalle äkkilähdöllä. Päätimme lähteä Alanyaan keskiviikkona ja lauantaina oli jo lähtö.  Asuin perheeni kanssa hotelli Blue Skyssa ja matkamme oli all inclusive eli saimme syödä ja juoda matkan hintaan sisältyen. Ruoka oli hotellissamme hyvää ja tarjolla oli aamiainen, lounas, välipala ja päivällinen. Juotavaa sai hakea uima-allasbaarista ja sisällä olevasta baarista. Hotellissa oli kaksi rakennusta, päärakennus ja toinen rakennus oli n.300 m kauempana. Hotelli oli puhdas ja työntekijät olivat todella ystävällisiä meille. Kävimme meriretkellä ja siinä kierrettiin Alanyan rannikkoa. Laivan kannella sai otettua aurinkoa hyvin ja ruskettui kivasti. Retkiä järjestävät omat matkaoppaat ja paikalliset matkailuyritykset keskustassa. Menimme paikalliselle matkalle, ja se oli positiivinen kokemus. Auto haki perheemme hotellin edestä ja vei meidät laivaan. Ruoka ja juoma kuuluivat retken hintaan, eikä koko retki maksanut paljoakaan. Bazaarit olivat mukavia ja sieltä löytyi oikeastaan kaikkea, mitä vain tarvitsi. Hinnat eivät olleet kalliita, jos osasi tinkiä hintaa alemmas. Kun pikkusiskolleni laitettiin pikkuletit kampaamossa, meille tarjoiltiin siellä ihanaa omenateetä. Sitä myytiin monissa kaupoissa todella halvalla ja veimme sitä tuliaisiksi Suomeen. Emme käyneet kuin yhtenä iltana ravintola Istanbulissa ja siellä oli mukava tunnelma. Työntekijät tanssivat ja viihdyttivät asiakkaita. Olin Turkissa kolmatta kertaa ja matkani oli niin kiva, että voisin mennä uudestaankin, vaikka heti.
 
Saran matka:
Idea lähteä Alanyaan oli alun perin tätini ja serkkujeni, jotka olivat olleet siellä kerran aikaisemmin ja ihastuneet. Minua lähteminen ei juuri jaksanut innostaa, pistin aluksi vastaan oikein kunnolla ja vannoin jääväni Suomeen syyslomaviikoksi. Heidän kuvansa Heikin Baarista ja Kleopatra-rannalta näyttivät toki houkuttelevilta, kun kotimaassamme alkoi samaan aikaan näkyä tulevan talven merkkejä, ja yhtäkkiä huomasin heitteleväni aurinkorasvoja ja kesävaatteita matkalaukkuuni, tosin vieläkin hieman vastahakoisesti.
Astuessani lentokoneesta yömyöhällä Antalyan lentokentälle ensimmäinen huomio oli, että hupparin pystyi ottamaan pois. Ilma oli ihanan lämmin ja tuntui jotenkin eksoottiselta. Oli pimeää, minkä vuoksi en nähnyt kuin hämäriä siluetteja palmuista ja rakennuksista. Meidät ohjattiin bussiin, joka vei meidät hotellillemme. Olin meidän perheestämme ainoa, joka piti huoneestamme, toiset kävivät alinomaa valittamassa ilmastointilaitteista ja muista mahdollisista vioista. Säälin mukavanoloista poikaa, joka joutui työskentelemään hotellinvastaanotolla kaikki yöt yksin.
 
Ranta oli ihana. En ole koskaan uinut yhtä lämpimässä merivedessä ja aallot olivat yllättävän voimakkaita. Vedessä pystyi viettämään juomataukojen kera montakin tuntia päivässä.
Basaareissa käyminen oli ehkä kaikista kulttuuririkkain kokemus, myyjät ottivat välillä hermoille ja yrittivät myydä tuotteita turhan kalliilla. Matkamuistot olivat kuitenkin hienoja ja suhteellisen edustavia.
 
Ravintolat ja ruoka olivat kelvollisia, eniten tykkäsin jo aikaisemmin mainitusta Heikin Baarista, jossa tarjoilijat osasivat todella hyvin suomea. Alanyaan olisi ihana lähteä kaveriporukan kanssa, ja olemmekin Jonnan kanssa suunnitelleet lähtevämme sinne joskus yhdessä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Jonna ja Sara