Patrick Süskind: Parfyymi – erään murhaajan tarina
 
Alkuteos: Das Parfum – Die Geshicte eines Mörders
 
Kustantaja: Otava. 302 s.
 
Arvio: 10
 
Parfyymien valmistus on vaativa, ja hyvää hajuaistia vaativa ala, jossa liikkuu vuosittain iso summa rahaa. Se on eräänlaista nuorallatanssia, jossa epäonnistuminen voi olla yhtä lähellä kuin onnistuminenkin. Entäpä jos tuoksusta kehittyy pakkomielle, joka alkaa määrittää koko elämää yhdessä eristäytyneen luonteen kanssa?
 
Parfyymi kertoo tarinan 1700-luvulla Ranskassa eläneestä Jean-Baptiste Grenouillesta. Hän syntyy kalatorille keskellä likaa ja jätteitä. Hän elää lapsuutensa surkeassa orpokodissa vihamielisessä ympäristössä. Hän ei välitä muiden ihmisten seurasta eikä hänellä ole ystäviä. Hänellä on kuitenkin jotain, joka tekee hänestä ylivertaisen ympärillä oleviin ihmisiin verrattuna: käsittämättömän hyvä hajuaisti. Orpokodista Grenouille jatkaa suoraan nahkaparkitsijalle töihin, vaaralliseen työpaikkaan jossa kuolettavia tapaturmia sattuu paljon. Hän elää rakkaudettomassa ympäristössä, jossa hänestä ei välitetä minkään vertaa. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa hänen kiinnostuksensa tuoksuun. Tuoksun kustannuksella hän menettää kiinnostuksensa ympärillä olevaan maailmaan. Eräänä iltana hänen pakkomielteensä ajaa hänet murhaamaan nuoren tytön, jonka tuoksusta hän on mennyt sekaisin. Hän ei jää kiinni. Tytön tuoksu jää vaivaamaan häntä ja hän päättää värväytyä parfymöörin oppipojaksi. Hän löytääkin itselleen opettajan, suuruutensa päivät eläneen kuuluisan parfymööri Baldinin. Baldinin opetuksessa hän oppii miten säilöä tuoksuja, miten valmistaa tuoksuja ja muita parfyymin luomiseen liittyviä taitoja. Vähitellen Grenouille ottaa itselleen kunnianhimoisen tavoitteen: hän haluaa luoda tuoksun jolla saisi jokaisen ihmisen rakastamaan itseään. Parfyymin luomisella on kuitenkin hirvittävä hinta: hänen on otettava talteen tuoksu 13 neitsyeltä, jotka hänen täytyy luonnollisesti murhata ennen kuin hän voi alkaa säilöä tuoksua. Tavoite vie Grenouillen mukanaan, ja lopulta hän joutuu kohtaamaan epämiellyttävän todellisuuden.
 
Parfyymi on alaotsikkonsa mukaan erään murhaajan tarina, eikä asiasta voi olla eri mieltä. Mutta kirjassa on myös monta muuta kerrosta jotka tekevät tarinasta entistä vaikuttavamman. Kirja kuvaa, miten koko elämänsä yksin ollut ihminen lakkaa arvostamasta muita ihmisiä. Grenouille kuitenkin janoaa muiden ihmisten tavoin arvostusta, rakkautta ja kunnioitusta, kenties kahta kauheammin koska hänestä ei ole koskaan välitetty. Kirja kuvaa, miten kylmästi hän suhtautuu ihmisiin ja asioihin ympärillään: merkitystä on ainoastaan tuoksulla ja sillä, miten Grenouille voisi siitä hyötyä. Se, miten hän tarrautuu pakkomielteeseensä ja sen toteuttamiseen on samaan aikaan sekä kauhistuttavaa että surullista, koska lukija ikään kuin etukäteen arvaa, ettei Grenouille ponnisteluistaan huolimatta tule saamaan sitä, mitä haluaa: aitoa kunnioitusta ja arvostusta. Tuoksun luomisesta tulee hänellä absoluuttinen ratkaisu, jolla hän voi ratkaista kaikki ongelmansa. Lukija kokee Grenouillen yhä ällöttävämmäksi ja vastenmielisemmäksi kirjan juonen mennessä eteenpäin, mutta lopussa lukija huomaa miten pieni ja yksinäinen ihminen loppu viimein on Grenouillen vallanhaluisen kuoren alla. Loppuratkaisu on ironinen mutta tietyssä mielessä oikeudenmukainen.
 
Kirja kuvaa myös loistavasti parfyymin valmistukseen liittyviä toimenpiteitä ja sitä, miten suurta keskittymistä se vaatii. Süskind viljelee rajattomasti yksityiskohtia, jotka tekevät kuvauksen entistä rikkaammaksi. Myös aikakautta Süskind kuvaa taitavasti ja lukija saa hyvän kuvan 1700-luvun yhteiskunnasta.
 
Eero