Ohjaus: Laetitia Colombani

Käsikirjoitus: Laetitia Colombani, Caroline Thievel

Pääosissa: Audrey Tautou, Samuel Le Bihan, Isabelle Carre, Sophie Guillemin ja Clement Sibony

Rakkauden ja hulluuden välinen raja on veteen piirretty, sanoi muun viisas ihminen joskus muinoin. Sanonta pitää paikkaansa paremmin kuin uskotaankaan, kun tulee puhe harvinaisesta persoonallisuushäiriöstä, erotomaniasta, eli de Clerambaultin syndroomasta. Nyt arvosteltavassa trillerissä koko sanonta ei millään muotoa tunnu hauskalta, saati huvittavalta. Pikemminkin se tuntuu karmealta opetukselta, kun näkee, miten ihmisen mieli voi järkkyä.

Ranskalaisen Laetitia Colombanin esikoisohjaus Rakastaa...ei rakasta ( Ála La Folie...Pas Du Tout) on kertomus nuoresta ja lahjakkaasta taideopiskelijasta Angeliquesta (Audrey Tautou), jonka elämä näyttäisi olevan varsin hyvältä mallilla: hän on löytänyt elämänsä rakkauden, sydänlääkäri Loicin (Samuel Le Bihan). Asiassa on kuitenkin yksi mutta: Loic on onnellisesti naimisissa ja pian myös isä. Hän kuitenkin rakastaa Angeliqueta vilpittömästi ja jättää juristivaimonsa ja syntymättömän lapsensa Angeliquen tähden. Angelique hukuttaa Loicin lahjoihin ja palvoo häntä. Nainen kertoo heidän rakkaudestaan kaikille, mutta kaikkia se ei miellytä, ei etenkään hänen exäänsä Davidia (Clement Sibony). Mutta Angelique ei välitä esteistä, sillä hänen ja Loicin rakkaus on vakavaa, ja onnihan odottaa vain kulman takana... vai odottaako? Rakastaako Loic varmasti Angeliqueta? Onko mitään suhdetta ylipäänsä koskaan ollutkaan? Onko Angelique kuvitellut kaiken?

Elokuva on kiistatta hyvin näppärä tunnelman vaihtamisessa: kiusallisen siirappisena rakkausdraamana alkava elokuva kääntyy puolessavälissä karmivaksi trilleriksi, jossa hulluudella ei ole mitään rajaa. Ensimmäinen puoli kuvaa loistavasti mieleltään sairaan Angeliquen vilpittömän oloista rakkautta Loicia kohtaan, johon uskovat jopa hänen läheiset ystävänsä, kun taas toinen puoli kuvaa loistavasti Loicia ja hänen perhettään, joka on hajoamisen partaalla salaperäisten lahjojen ja puhelinsoittojen vuoksi, lopulta myös murhan. Sillä rakkauden vallassa oleva Angelique tuntuu kykenevän lähes mihin tahansa eivätkä pikkuasiat saa olla hänen syvästi motivoituneen rakkautensa tiellä. Elokuva kuvaa myös loistavasti sitä, miten Angelique vajoaa pikkuhiljaa yhä syvemmälle omaan todellisuuteensa eikä näe, millaista tuhoa kylvää ympärilleen.

Elokuvan parhaimpia valtteja on se, miten katsojaa viedään kuin pässiä narussa: juonenkäänteitä ei voi mitenkään aavistaa ja etenkin ilkikurinen loppu on parasta elokuvassa. Ainoa asia, mikä kenties häiritsee minimaalisesti, on Angeliquen taustojen käsittelemättömyys, tosin ehkä se on parempikin. Muutamat pienehköt viittaukset ankaraan isään antavat aavistuksia siitä, mitä mielen järkkymisen taustalla voisi olla. 

Näyttelijöistä Tautou tekee ehdottomasti huipputyön osoittamalla voivansa näytellä myös täysin toisenlaista roolia kuin Ameliessa. Samuel Le Bihan Loicina tekee myös hyvän suorituksen sydänkirurgina, joka on onnettoman sattuman kautta tempaistu mukaan Angeliquen hulluun maailmaan. Sivuosan esittäjistä mainittakoon Sophie Guillemin Angeliquen parhaana ystävänä Heloisena ja kenties ainoa osuus, jonka aikana elokuva naurattaa, on Nathalie Krebsin osuus Loicin oikuttelevana ja luulosairaana potilaana Sonia Jasminina.

Rakastaa... ei rakasta on tarina siitä, miten totaalisesti ihminen voi seota ja kadota omaan, itse muodostettuun todellisuuteensa ja unohtaa ympärillään olevan maailman.

Eero