Alkuteos: Skeleton Crew
 
Kustantaja Book Studio. 314 s.
 
Arvio: 8
 
Novellikokoelmat ovat aina äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa, koska tarinoita on monta ja jokaiseen niistä pääsee nopeasti kiinni eikä juoneen tarvitse keskittyä niin hirveästi, koska juoni joko on kiinnostava tai sitten ei. Lisäksi loppuratkaisua ei tarvitse odotella tuskastuttavan pitkään hyvässäkään novellissa.
 
Näin un myös Stephen Kingin novellikokoelmassa Jälkeen keskiyön, joka tarttui mukaani antikvariaattireissulla. Kirjassa on yhdeksän hyytävää novellia, jotka ovat taattua Kingiä. Näiden parissa saa iltansa kulumaan vallan mainiosti miellyttävissä merkeissä. Koska tiesin, että tästä novellikokoelmasta kannattaa ottaa mahdollisimman paljon irti, odotin alkuyöhön ja aloitin sitten lukemisen, mutta alku ei ollut lupaava. Ensimmäinen novelli oli noin satasivuinen Usva, joka alkoi hyvin mutta rupesi latistumaan loppua kohden, kun sumusta ryömiskeli mitä typerimpiä otuksia, jotka latistivat tarinasta kaiken jännityksen. Loppu oli kuitenkin hyvä, koska se jäi avoimeksi. Usvan jälkeen tulee sen sijaan omituisella tavalla hauska kolmisivuinen Täällä tiikereitä on. Miesten vessassa asuva tiikeri on kerrassaan niin absurdi ajatus, ettei sille voi olla nauramatta.
 
Seuraavasta tarinasta on kaukana kaikki hauskuus. Novellin nimi on pahaenteisesti Apina, ja sen aikana tuntuu jatkuvasti siltä, kuin joku katselisi selän takaa. Vieterillä vedettävä lautasia soittava apina on aavemainen, hyytävä ja niin karmaiseva, että täytyy jälleen kerran kehua, miten King pystyy luomaan niin monelle asialle kauheat puitteet. Loppu on loistava. Tämän novellin jälkeen heität kotoasi kaikki vieteriesineet roskiin hurjaa kyytiä. Kokoelman parhaimmistoa.
 
Muista novelleista mainitsemisen arvoisia ovat Rouva Toddin oikotie ja Lautta. Rouva Toddista kertova novelli ei oikeastaan nostata minkäänlaisia vilunväreitä, mutta se on pikemminkin surullinen kuvaus naisesta, joka on sidottu itsekeskeisen miehen rinnalla ainoana tarkoituksenaan olla koriste tämän talossa. Avioliitto on kylmä ja selkeästi ohi. Mutta tämä rouva ei niin vain haluakaan jäädä siihen asemaan, mikä hänelle on annettu. Elämäänsä hän etsii jännitystä autolla hurjastelusta ja erilaisten oikoteiden etsimisestä. Eräänä päivänä hän ottaa kyytiinsä Homerin ja heidän välilleen kehittyy ainutlaatuinen ystävyys. Rouva Toddin oikotie on kertomus ihmisestä, joka haluaa olla oma itsensä ja haluaa arvostusta juuri sellaisena kuin hän on. Kokoelman ehdottomasti paras novelli.
 
Lautta on yhdeksäs ja viimeinen novelli. Se on hyvä ja karmea päätös novellikokelmalle eikä petä lukijaansa.
 
Kaiken kaikkiaan Jälkeen keskiyön on taattua Stephen Kingia.
 
Eero