Idolsista pinnalle pongahtanut hurmaava Anna Puu julkaisi ensimmäisen levynsä, joka kantaa laulajattaren omaa nimeä.
 
En pitänyt Anna Puusta Idols- aikana, mutta uusi levy yllätti. Kuultuani laulajattaren levyltä pari biisiä huomasin pitäväni niistä paljon. Minun oli siis pakko kuunnella koko levy.
 
Levy hurmasi herkillä tulkinnoilla, hauskoilla sanoituksilla ja pirteydellä.
Jotkut kappaleet eivät herättäneet niin vahvaa tunnetta kuin toiset, mutta ei se häirinnyt. Anna Puun tulkinnat sopivat hyvin herkkään fiilistelyyn ja hämyisen illan taustaksi. Levyä voi soittaa moneen otteeseen kyllästymättä, koska biiseistä löytyy kuuntelukerroilla aina jotain uutta.
 
Levyn tulkinnoista parhaiten iskivät Melankolian riemut, Linnuton puu ja Kaunis päivä. C’est la vie ja Idän hitain eivät olleet niin lähellä sydäntäni, koska ne eivät sopineet mielestäni levyn teemaan. Levylle annan neljä tähteä hurmaavan tulkinnan ja positiivisen yllätyksen takia.
 
Suosittelen levyä niille, jotka haluavat kuulla herkkää tulkintaa ja aivan erilaista suomalaista musiikkia. Levy ei jätä ketään kylmäksi.
 
Ilona